Soita

+358-44-916 9860

Lähetä viesti

paivi.suutari (at) lemmatravel.fi

Lempeän matkailun lifestyle-blogi

E-kieltä Visit Lake Tuusula -bussissa

Kategoriat: LemMa testasi
Posted 2018-06-27

Ruusa (12) ja Aada (10) viettivät sateisen kesälomapäivän Tuusulan Rantatien museoissa ja testasivat myös uuden Visit Lake Tuusula -bussin. Miltä museokierros omalla kotiseudulla näytti alakouluikäisten lasten silmin?


Vein kesäpäivän kunniaksi kaksi pirskahtelevan energistä kaverusta retkelle Tuusulan Rantatielle. Kävimme Lottamuseossa, Erkkolassa, Aleksis Kiven kuolinmökissä ja Halosenniemessä. Retken päätteeksi ajoimme yhteen kyytiin Visit Lake Tuusula -bussin kierroksen Tuusulanjärven ympäri.

Retki toteutettiin tyttöjen ehdoilla, aikataulutoiveilla ja minimaalisella budjetilla. Koska mukanani kulkee aina Museokortti, ei oma museopäiväni maksanut kuin kahvilatarjoilujen verran. Kahden tytön sisäänpääsyt rokottivat lompakkoa yhteensä kymmenellä eurolla. Bussimatka oli Museokortin ansiosta meille kaikille maksuton.

1. Millainen kokemus Lottamuseo oli?

R: Meidät otettiin vastaan kohteliaasti. Löysimme aulasta kuvatehtäväpaperin ja lähdimme etsimään kuvien yksityiskohtia yläkerran näyttelystä. Tehtävä oli kiva, koska se havainnollistaa näyttelyä ja mitä kaikkea siellä on.

A: Siellä sai kuunnella vanhoista puhelimista vanhoja tarinoita. Vaikka aihe oli tosi synkkä, näyttely oli tehty mielenkiintoisesti. 

Entä löytyikö museosta myös lapsille juttuja?

R: Ehdottomasti. Siellä oli kosketusnäytöllä paperinukkeja, joita sai pukea lotta-asuun. Sai myös valita varusteita lotan reppuun.

A: Ne kuuntelujutut ovat kivoja, jos esimerkiksi pienet lapset eivät osaa tai jaksa lukea.

R: Lottiksen kahvila on kiva. Talo ja piha ovat tosi hienoja, samoin kuin se ulkona oleva mökki, jossa sai käynnistää junan. Ai niin ja leikkimökki on hauska, jos on vielä sen ikäinen, että se kiinnostaa.

2. Mitä mieltä olitte Erkkolasta, jossa on meneillään "Rakastettu Martta Wendelin" -näyttely?

R: Tykkäsin tosi paljon, kun siellä yläkerrassa sai lukea vanhoilla kaunokirjoituskirjaimilla kirjoitettuja kirjeitä.

A: Kuvat seinillä oli tosi kauniita. Vaikka se oli vanhanaikainen puinen talo, oli se tosi hieno.

R: Erkkolassa ei saatu mitään tehtävää, mutta siellä oli tosi mielenkiintoista muutenkin. Saatiin katsella niitä piirustuksia ja lukea niiden nimiä ja millä tavalla maalaukset on tehty. Akvarelleja ja muuta. Joskus olen saanut siellä kokeilla jotain rooliasuja, mutta se oli varmaan joku teemapäivä.

Entä kukas se Erkko oikein olikaan?

R: Öö, no se oli... ihminen...? (molempien kikatusta)

3. Millaisia ajatuksia heräsi Aleksis Kiven kuolinmökissä?

R: Opas oli mukava ja kertoi mielenkiintoisia asioita, kuten että Aleksis Kivi tuli asumaan siihen mökkiin kymmeneksi kuukaudeksi. Oli jännä kuulla, että siellä pienessä mökissä on asunut kuusi tyyppiä samaan aikaan ja sitten vielä Aleksis Kivi. Opas kertoi pieniä yksityiskohtia.

A: Vaikka se mökki oli tosi pieni, niin se oli tosi kotoisa ja kiva. Ja sitten siellä tuoksui vanha puu. Oli siellä ahdasta, mutta kesällä oli tilaa, kun voitiin olla ulkona ja piha oli aika iso.

R: Se opas kertoi, että siellä on ollut vintti, mutta ei ihan tarkkaan tiedetä milloin.

R: Juteltiin oppaan kanssa siitä, miten siihen aikaan kirjailijat kirjoitti kirjansa käsin, kun ei ollut tietokoneita. Jos meni pieleen, niin sitten piti vaan tehdä uusiksi kun ei ollut delete-näppäintä. Ajattele, jos viimeisellä sivulla meni jotain väärin! Rikkaimmat kirjailijat saattoivat palkata kirjoittajan ja vain sanelivat. Silloin kannatti varmaan käyttää sellaisia vihkoja, joista voi vaan repäistä sivun irti. 

4. Millaisin miettein vierailitte Halosenniemessä?

R: Meidät otettiin vastaan tosi lämpimästi ja innostavasti! Saatiin lipunmyynnistä sellainen ihan kaikkiin museoihin toimiva tehtävälappu. Siis sellainen, jossa oli tehtävävinkkejä lapsille. Niissä tehtävissä ei tarvitse koskea mihinkään, eikä välttämättä liikkuakaan. Ja sitten saatiin se lasten Museopassi. Siihen saa kirjoittaa museon nimen ja päivämäärän, ja laittaa hymynaaman tai sellaisen, mitä mieltä olit siitä museosta. Että oliko se hyvä, huono vai sellainen niin kuin ihan okei. Mutta sillä lasten passilla ei pääse ilmaiseksi sisään museoihin.

Mitä laitoitte arvioksi?

R: Laitoin hymynaaman, koska ne tyypit jotka otti meitä vastaan, oli tosi innostavia, ja siellä oli hienoja maalauksia. Kiva paikka.

A: Samoin hymynaama. Oli lämmin vastaanotto, hyvä asiakaspalvelu ja hienosti aseteltu ne kaikki maalaukset sinne. Ja se on niin hieno, kun siinä on se järvimaisema. Ja sielläkin oli ajateltu lapsia, kun siellä oli se museon oma tehtävä, jossa sai etsiä niitä yksityiskohtia.

R: Ja se oli kivaa, kun siellä on se lappu, jossa on niiden maalausten nimet. Saa miettiä itsekin, mitä nimi kuvaa. Nimestä tulee itselle mielikuva, ja sitten näkee mitä se taiteilija on ajatellut.

A: Ai niin ja täällä me muistettiin se Supermarsu-kirja, jossa seikkaillaan näissä maisemissa!

R: Ja käytiin siellä Halosten puutarhassa, jossa oli vaikka mitä!

5. Millaista oli ajaa järven ympäri Visit Lake Tuusula -bussilla?

R: Oli kivaa, että kuski kertoi paikoista. 

A: Ehkä olisi voinut kertoa vielä vähän enemmän, mutta ei silleen koko ajan. Mutta oli se kyllä kiva noinkin. Eikä kuski ajanut ylinopeutta eikä mitään. Eikä pölpöttänyt koko ajan, että itekin sai ajatella. 

R: Nähtiin matkan varrella Lassilan Tila, Härmän Rati ja tällasta. Niin ja Vanhankylän niemi. Siellä kuvattiin uutta Risto Räppääjää!

Kuulitteko jotain sellaista, joka oli teille uutta?

R: Ei silleen, paitsi se, että yksi aitta oli 1890-luvulta.

A: Kyllä mä tunnistin, että olen nämä kuullut, mutta en mä kaikkea kuitenkaan tunnistanut.

R: Uusi tieto oli, että Musiikkiopiston rakennus oli ennen kunnantalo.

Teitte päivän viimeisen kierroksen, mutta missä olisitte halunneet pysähtyä reitin varrella, jos se olisi ollut mahdollista?

R: No ehkä Vanhankylän niemessä.

A: Mä haluaisin käydä uudestaan Lassilan Tilalla, vaikka mä olen käynyt siellä. 

R: Vanhankylän niemessä on ihania ne lampaat, ainakin viime kesänä näin niitä. Mahtaa niiden turkki olla sähköinen kun on ukkonen niin kuin tänään. Ja kyllä sellaisessa 1890-luvun aitassakin olisi tosi kiva käydä ja nähdä millainen se on sisältä. Että onko se ihan räsä, vai sellainen, että siellä voisi ihan ollakin.

A: Kun pysähdyttiin kirkon edessä ja hautausmaalla, alkoi sataa kaatamalla. Ehdittiin kuitenkin nähdä Aleksis Kiven hauta.

6. Mitä haluatte sanoa ihmisille, jotka eivät ole kiinnostuneita museoista?

A: Menkää vaan, kokeilkaa, siellä on kaikkea innostavaa ja hauskaa ja saa uutta tietoa. Ne ei ole tylsiä ja jos et tykkää, niin sitten et tykkää, mutta mene vaan. Ei siitä voi mitään haittaakaan olla.

R: Eläydy maalauksiin ja niiden tunnelmaan. Vain taivas on rajana, mielikuvitusta mukaan, näet sen omin silmin eikä valmiiksi annetun mallin mukaan. Kannattaa kokeilla!

A: Se bussi on oikeasti tosi hyvä. Turha ajatella, että plääh, se on ihan tylsää. Ja museoissa käynti on sitä paitsi halpaa ja hauskaa. Ja sopii kaiken ikäisille. Mutta maanantaisin ne ei ole auki.

Oliko kaverin mukana ololla merkitystä kokemuksellenne?

A: Oli kiva, että oli kaveri mukana, sai jakaa lapsen kanssa niitä ajatuksia. Melkein samanikäisen kanssa.

R: Kyllä oli. On lapsen mieli, et ole aikuinen, jolloin katsot asioita ihan eri tavalla. Ja tietoakin on eri lailla.

Puhuitte bussissa jossain Järvenpään kohdalla keskenänne e-kieltä, joka kuulosti hauskalta. Kertoisitteko e-kielellä, mitä aiotte vielä tehdä tänä kesänä?

A: Eeen menne eemeen, je elle kevereitten kensse.

R: Mene eeen elle meesken kevereeden kensse, keske se en neen heeskee.

Ele ee meete ken Meseekertte teskeen je Teeselenjervelle!


Tyttöjä haastatteli lempeään matkailuun erikoistunut tuusulalainen LemMa Travel Housen yrittäjä Päivi Suutari, jonka mielestä lasten osallisuutta matkailupalvelujen testaajina ja palautteen antajina pitää lisätä. Ruusan ja Aadan nimet on muutettu.