Soita

+358-44-916 9860

Lähetä viesti

paivi.suutari (at) lemmatravel.fi

Lempeän matkailun lifestyle-blogi

Siksi rakastuin Kristiinankaupunkiin

Kategoriat: LemMa testasi
Posted 2018-06-06

Kristiinankaupunki on Suomen ainoa Cittaslow-kaupunki, eli virallisesti leppoisa paikka elää. Tiesin, että slow-matkailijan riski rakastua kaupunkiin on suuri. Ja niinhän siinä sitten kävikin, heti ensikohtaamisella.


Saavuin ensimmäistä kertaa elämässäni Kristiinankaupunkiin slow-matkailuun liittyvän projektini johdosta pari kuukautta sitten. Sen päivän jälkeen mikään ei ole ollut kuten ennen.

En nimittäin pystynyt pitämään kohtaamistani kaupungin kanssa ammatillisena, vaan rakastuin. Se tapahtui monesta syystä.

1) Cittaslow toimii takuuna slow-henkisyydestä

Cittaslow on alunperin Italiasta lähtöisin oleva kansainvälinen pikkukaupunkien verkosto, jossa korostetaan elämänlaatua ja arjen harmoniaa. Paikallisuus, perinteet ja kestävä kehitys asetetaan niille kuuluvaan arvoonsa.

Cittaslow-verkostoon kuuluminen toimii slow-matkailijalle takuuna siitä, että matkakohteesta löytyy slow-henkisiä matkailupalveluita: lähiruokaa, pienyrittäjien majapaikkoja, aitoja elämyksiä. Paikallisen elämänlaadun kohentamiseksi laaditut Cittaslow-kriteerit ja slow-matkailijan toiveet muodostavat riitasoinnuttoman dueton.

Allekirjoitan tämän kaiken Kristiinankaupungin kohdalla.

 

Moderni elämä ja perinteiden ylläpitäminen eivät sulje toisiaan pois. Cittaslow on sitä, että luodaan paikallisille yrittäjille mahdollisuudet onnistua. Sitä, että ollaan aidosti ylpeitä kaupungin menneisyydestä ja suunnitellaan yhdessä tulevaa. Pidetään pikkukaupunki eläväisenä ja huolehditaan sitä ympäröivästä luonnosta.

Kun matkakohteen asukkaat voivat hyvin, se näkyy myös matkailijoille. Matkailun tukeva pohja rakennetaankin paikallisia asukkaita koskevilla päätöksillä.

Siksi Cittaslow-verkostoon kuulumisella on iso merkitys matkailulle ja kaikille matkailun eettisiä kysymyksiä pohtiville matkailijoille. Itsellenikään lempeään matkailuun erikoistuneena matkailualan ammattilaisena ei ole pikkujuttu, että oma arvopohjani ei ole ristiriidassa kaupungin suurten linjausten kanssa.

2) Kristiinankaupungin puutalokorttelit ovat aidosti elossa!

Kristiinankaupungissa on maamme parhaiten säilynyt ruutukaavakeskusta. Kun näen sen ensi kerran, minun on pakko seisahtua pitkäksi aikaa. Onnen tunne astuu sisimpääni. Siis ihan oikeasti.

 

Slow-matkailijalle on tärkeää, että nuo tarinoita huokuvat talot eivät ole kaunis kulissi, matkailijanähtävyys, vaan niissä todellakin asutaan ja eletään merellisen pikkukaupungin elämää. Pikkutyttö lähtee hieman liian isorunkoisella pyörällään kouluun. Pulska maatiaiskissa pysähtyy aamupesulle keltaisen talon kivijalan juureen. Vanha isäntä - mielikuvissani merikapteenin jälkeläinen - mittailee talonsa julkisivua mietteliään näköisenä. Pyyhkäisee ohi mennessään juorupeilin puhtaaksi. Valkoinen pitsiverho heilahtaa: emäntä kurkkaa ikkunasta.

Ihoni alle kulkeutuvat matkailuelämykset koostuvat pitkälti matkakohteen arjen havainnoinnista. Keinotekoiset väkäväkälandiat tai valtavat kiiltäväpintaiset ostoskeskukset eivät herätä luovaa matkailijan sieluani.

Täällä on tilaa ajatella.

3) Kristiinankaupungista löytyy yksilöllisiä majoitus- ja ravintolavaihtoehtoja

Slow-matkailun näkökulmasta arvostan korkealle Kristiinankaupungin pienten majoituspaikkojen yksilöllisyyttä ja paikallista omistuspohjaa. Parhaimmillaan ne siirtävät pikkukaupungin tarinaa matkailijoille museotoimintaa tukien.

Näin tekee esimerkiksi 1820-luvun pohjalaistalo Wanha Tupa, jonka omistajien rakkaustarinan tupaansa kohtaan voit lukea täältä.

 

 

 

 

Hurmaavien majapaikkojen kavalkadi jatkuu. Kaupungin ydinkeskustassa, vanhan kapteenintalon pihapiirissä sijaitseva Vinkel Pakaritupa taitaa tietää itsekin, että jokainen vieras huokailee takuulla ihastuksesta siihen tutustuessaan. Sympaattisen ulkonäön lisäksi slow-matkailijan identiteettiini vetoavat Pakarituvan tarkoin harkitut yksityiskohdat, ekologinen ajattelu ja taustatarinat, joita suorastaan ahmin talokansiosta.

 

 

 

 

Entä millaista majoitusta on tarjolla ryhmille? Ryhdikkäänä rannassa seisova Hotelli Alma on entinen paloasema, jonka merihenkinen sisustus piristää ja siirtää ajatukset kauas horisonttiin. "Onnen tuulet täyttäkööt purjeesi", hotellin seinällä toivotellaan. Huoneita on kymmenen, joten pikkuryhmät mahtuvat kallistamaan päänsä tyynyihin täällä. Aamulla on ilo herätä kuuntelemaan lokkien keskustelua, joka muistuttaa meren läsnäolosta.

 

 

Entäpä sitten ravintolat? Ravintola Jungmanissa mieltä hivelevät sekä merelliset näkymät että Cittaslow- ja Slow Food -filosofian noudattaminen. Hihkun huomatessani Jungman-takuun: tuotteet valmistetaan käsityönä lähialueen raaka-aineita ja luonnon antimia hyödyntäen. 

Ihastelen tarinoita pöydän antimien taustalla. Kuinka hienoa onkaan nauttia ateria, jonka raaka-aineiden tuottajilla on yritysnimen sijaan (tai lisäksi) ihan oikea etu- ja sukunimi. Pääsen maistelemaan paikallistuottajien antimia myös Crazy Cat -ravintolassa. Olkaa ylpeitä lähituottajistanne, armaat ravintoloitsijat!

4) Kristiinankaupungin merenkulku- ja kauppiastarinat häikäisevät

Saan paikkailla historiatietämykseni repaleisia aukkoja mahtavien kristiinalaislaivojen purjeilla, kun kuuntelen asiantuntijoiden tarinoita kaupungin purjelaiva-aikakaudelta. Kristiinankaupungin museot ovat kerrassaan upeita, mutta niitäkin suuremman vaikutuksen minuun tekevät noiden tarinoiden kertojat. He, jotka eivät ole museoissa ”vain töissä”, vaan joilla on laajan tietämyksen lisäksi tunneside Kristiinankaupunkiin ja sen menneisyyteen. Tunnen suurta kunnioitusta tapaamiani museo- ja alueoppaita kohtaan.

Vierailu Carlsron 1800-luvun lopun huvilassa, Lebellin kauppiaantalossa, sen viereisessä Felénin talossa sekä merimuseossa ovat oppimiskokemuksina niin rikkaita, että slow-matkailijaa lähes hengästyttää. Jotta matkailusta ei tule suorittamista, kannattaakin näistä museoista nauttia vähitellen ja usean päivän aikana.

Carlsron huvila

 

Carlsron huvila

 

 

Lebellin talo

 

Lebellin talo

 

Lebellin talo

 

Merimuseo

 

Merimuseo

 

Oma merellinen, monipuolinen ja mielenrauhaa tuottava kokonaisuutensa on Kiilin kotiseutumuseo, jonka savusaunasta, koulumuseosta, joogapäivistä ja villiyrttikursseista innostun välittömästi. Ja mikä maisema!

 

 

 

5) Kristiinankaupunki on asenne-esteetön kielikylpymatkakohde

Kuulun siihen suureen kansanosaan, joka ymmärtää arjen tilanteiden ruotsia mutta ei rohkene puhua. Vaikutun syvästi siitä kielilempeydestä, jolla minut kohdataan kaksikielisessä Kristiinankaupungissa. Saan runsaasti houkuttelevia täkyjä ruotsin kielen aktivointiin, mutta en hetkeäkään koe toiseuden tunnetta tai kielilokeroita. Aivoni riemuitsevat luodessaan yhteyksiä, joita en tiedostanut olevan olemassakaan.

Kenties purjelaiva-aikakauden globalisaatio näkyy Kristiinankaupungissa tänä päivänä mutkattomana suhtautumisena sekä muualta tuleviin matkailijoihin että kielikysymyksiin. Haluaisin oppia puhumaan ruotsia juuri tällä tavoin, kannustavassa ilmapiirissä ilman kompastelun aiheuttamaa nolouden tunnetta.

Kotiuduttuani olenkin katsonut ahkerasti Egenlandia ja Strömsötä. Egenlandin jaksossa 6 muuten vieraillaan Kristiinankaupungin Galleria Gottorpissa, suosittelen katsomaan!


Rakastumisen jälkimainingeissa

Eräänä päivänä löysin itseni etsimässä tietoa Kristiinankaupungissa myynnissä olevista taloista. Vakuuttelin itselleni, että tämä tunne nyt vain on sellaista ohimenevää matkarakkautta. Turha tuhlata aikaa sen miettimiseen, millaista asuminen Kristiinankaupungissa mahtaisi olla. Sitä paitsi olen komeasti juurtunut Tuusulanjärven rantamille.

Mutta kalenteriini olen kyllä kirjoittanut lyijykynällä varovaisen toiveikkaasti erään viikonlopun kohdalle vienon ehdotuksen: Kristiinankaupunkiin?

Jos nyt kuitenkin poikkeaisin katsomaan, miltä kaupunki näyttää kesäisessä asussaan.

Sitä kirjavaa kissaa, juorupeilejä, merenkulkutarinoita ja Cittaslow-pikkukaupungin lämminhenkistä tunnelmaa kun ei niin vain saa pois mielestään. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa vain ammatillisesti.


Kirjoittaja Päivi Suutari on lempeään matkailuun erikoistunut yrittäjä ja matkailuopettaja, joka hurmaantuu matkailumaailman aidoista yksityiskohdista ja syvällisistä matkailupohdinnoista. Tämä blogikirjoitus on luennointi- ja konsultointimatkan seurauksena syntynyt suodattamaton ja subjektiivinen kokemuskuvaus, jonka kirjoittamisesta ei ole saatu korvausta. Ainoa polku LemMa Travel Housen lempeän matkailun blogiin kulkee sydämen kautta.