Soita

+358-44-916 9860

Lähetä viesti

paivi.suutari (at) lemmatravel.fi

Lempeän matkailun lifestyle-blogi

Slow-tunnelmien Slovakia: laventelijuhlista junameditaatioon

Kategoriat: LemMa testasi
Posted 2018-04-04

Elämänsä ehtoopuolelle ehtineen yöjunan tasainen klonksutus kuulostaa väsyneissä korvissani lähes meditatiiviselta. Kun katson ulos makuuvaununi ikkunasta, koen itseni mittaamattoman onnelliseksi. Olen perillä ollessani matkalla.


Slovakian viehkeä pääkaupunki Bratislava tuo mieleeni Tallinnan. Sen vanhakaupunki on pieni ja söpö, täynnä terasseja ja eurooppalaista elämäniloa. Kulttuuritarjonta on tasokasta ja rikasta etenkin klassisen musiikin ja oopperan saralla. Kenties perinteet velvoittavat; ovathan kaupungissa esiintyneet muun muassa Wolfgang Amadeus Mozart ja Franz Liszt.

Palaan Bratislavaan lähes viidentoista vuoden tauon jälkeen. Moni asia on ennallaan: Mikaelin torni kohoaa taivaisiin vankasti vanhalla paikallaan, eikä Uuden Sillan UFO ole vieläkään tipahtanut Tonavaan. Sodasta ja sosialismista selvinneet vanhat korttelit ovat säilyttäneet nostalgisen hienostuneisuutensa.

Toki moni asia on myös muuttunut. Matkailijoita on nyt enemmän, ja moni on tullut kaukaa. Illalla junat tuovat wieniläisiä kaveriporukoita viikonlopun viettoon hintatasoltaan Wieniä edullisempaan Bratislavaan. Samalla tavoin kuin me suomalaiset lähdemme Tallinnaan. Välimatkakin on lähes sama, mutta junalla taival taittuu tunnissa.

Tämän vierailun oma motiivini on väriltään vaalean liila ja poimittu maasta.

Laventeli, tuo matkalaisen mielen rauhoittaja

On kesäkuun puoliväli. Laventeliaika.

Laventelihuumassani suuntaan Obchodná-kadulle, jonka sisäkujan pienillä laventelimarkkinoilla tuo aromaattinen kasvi sekä näkyy, tuoksuu että maistuu.

Laventelin kerrotaan tasapainottavan ailahtelevaa mielialaa. Niinpä testaan laventelitäytteisiä kylpylävohveleita, ihan vain varmuuden vuoksi, ja päästäkseni paremmin verkkaisen matkailun tunnelmaan. Ainakin makuyhdistelmä toimii. Pari tyylikästä rouvaa maistelee vieressäni keskittyneesti laventeliviiniä.

Heidän mielialaansa laventeli näyttää kummasti kohottavan.

Samaiselta sisäkujalta löydämme sattumalta toisemme: minä ja pikkuruinen kasvisravintola Veggie.

Sekä lounas että antoisat keskustelut Veggien henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa vahvistavat uskoani vegematkailun suosion nousuun.

Kaltaisiani kasvisruokapainotteisia sekasyöjäturisteja, jotka hakeutuvat matkoillaan vain kasvisravintoloihin, löytyy yhä enemmän ja enemmän. Minulla vetovoimatekijöinä toimivat yhteneväinen arvomaailma kasvisravintolayrittäjien ja henkilökunnan kanssa, useimmiten samanhintaisia ”perusravintoloita” siistimmät puitteet ja ystävällisempi palvelu  (kyllä, yleistän!) sekä kasvisruoasta hyvinvoiva matkailijan kehoni.

Yöjunamatkalle slow-hengessä

Olen varannut paikan myöhäisjunaan, joka veisi minut yön aikana yli 400 kilometrin päähän Košiceen, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Hieman epäluuloinen asenteeni keskiöistä slovakialaista juna-asemaa kohtaan osoittautuu turhaksi. Asemalla on rauhallista. Jopa wc-tilat ovat yllättävän siistit ja selvästi mitoitettu sen mukaan, että yöjunaan lähtijät voivat peseytyä ennen asemalaiturille menoa.

Aseman kioskilla yhteinen kielemme on nauru, kun koetan selittää myyjälle, millaista yöpalaa toivon mukaani. Lopulta puhun suomea ja hän vastaa slovakiaksi. Asiat hoituvat.

Tyytyväisenä astun alkuyön hämärässä tosielämän retro-junaan, jonka rakentamisvuosituhannesta ei ole mitään epäselvyyttä. Luotijunasta ei tosiaankaan - onneksi - ole kyse. 

Hitusen reppanalta näyttävä juna mietityttää aluksi väsynyttä matkaajaa, mutta sitten alan tuntea jonkinlaista sielujen sympatiaa sen kanssa. Tarkemmin katsoen se on toki elämää nähnyt, mutta kuitenkin hyvin siivottu.

Palvelukin on kohdallaan, sillä junaisäntä kehottaa minua muistamaan hiljaisuuden ja ohjaa minut tottunein elkein omaan makuuvaunuuni. Pienellä pöydällä odottaa pakattu croissant ja vesipullo. Petejä on kolmessa kerroksessa. 

Vedän keltaiset verhoni ikkunan eteen, vaihdan yöpuvun ylleni ja koetan antaa periksi väsymykselleni.

Elämä on kaunis (ty-dyt-ty-dyy, ty-dyt-ty-dyy)

Junavanhus puolestaan on virkeä ja luukuttaa slovakialaisella maaseudulla sen minkä ikääntyneillä nivelillään pystyy. Vaunu heiluu vaakasuunnassa ja minä sen mukana. Nauran ääneen, kunnes muistan junaisännän esittämän hiljaisuusvaatimuksen.

Muutaman tunnin horroksen jälkeen vedän verhot auki ja alan katsella ohikiitävää maalaismaisemaa. Pian auringon ensimmäiset säteet tervehtivät uutta päivää.

Olen jo tottunut taidokkaasti myötäilemään vaunun liikettä, ja kuuntelen junan kertomaa tasaista tarinaa. Ty-dyt-ty-dyy. Ty-dyt-ty-dyy. Ty-dyt-ty-dyy. Ty-dyt-ty-dyy.

Olen lähes meditatiivisessa tilassa ja onnellisempi kuin pitkään aikaan. Juuri tässä ja nyt on hyvä. Elämä on kaunis. Liikutun kyyneliin ja painan tämän täydellisen hetken mieleni sopukoihin.

Junaisäntä koputtaa ovelleni puoli tuntia ennen Košicea. Saan käteeni höyryävän kahvikupin, jonka nautin kiitollisena sisäisen levon tilassa.

Olen perillä ollessani matkalla. 

Mikä ihana tunne.

Ekosensitiivinen Hotelli Dália

Yöjunaelämyksen ohella tärkein syy Košicen matkalleni on päästä tutustumaan EU Ecolabel -sertifioituun Hotelli Dáliaan.

Nettisivuilta olen saanut lukea, että hotellin vihreään filosofiaan kuuluu muun muassa aurinkoenergian hyödyntäminen, vedenkulutuksen minimointi, lähituottajien suosiminen ja sähköautojen latauspisteet. Kylpyhuoneessa ja aamiaisella ei ole yksittäispakattuja tuotteita. Hotellin yleisissä tiloissa on lajitteluastiat. Dália lahjoittaa ruokaa hyväntekeväisyyteen ja järjestää ympäristöasioihin liittyviä tapahtumia Košicessa. 

Tämä tiivistys oikoo kylläkin EU Ecolabel -mutkat suoriksi. Sertifikaatin takana olevista lukuisista kriteereistä löytyy lisätietoa esimerkiksi täältä

Kuten moni muukin vihreästi ajatteleva hotelli, Dália sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta. Astelen rauhallisesti kohti hotellia kaupungin venytellessä raukeasti itseään hereille. Kadunkulmassa kissa suorittaa aamupesuaan.

Hotellin pienessä aulassa adjektiiveja rakastavat aivoni tuottavat mieleeni listan sanoja ensivaikutelman pohjalta. Sympaattinen. Aidosti paikallinen. Kodikas. Luonnollinen.

Huoneiden koot ja muodot ovat yksilöllisiä. Viehätyn oman huoneeni väreihin, tiiliseinään ja siisteyteen.

Hihkun mielessäni innosta nähdessäni kekseliäitä kierrätysideoita, kuten lavasta tehdyn kukkaseinän, ja itse tehtyjä koriste-esineitä. Slow-matkailijalla on aikaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja herkkyyttä havaita ympäröivää kauneutta.

Anna Košicen yllättää

Košice on Slovakian toiseksi suurin kaupunki ja vuoden 2013 Euroopan kulttuuripääkaupunki, mutta silti monelle matkailijalle vielä tuntematon. Sinne pääseminen vaatii vähän vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoinen. Kaupungin keskusta on restauroitu kauniisti, ja sen tunnelma on aito.

Pääkatu Hlavnán kahvilat ja terassit kutsuvat istahtamaan. Viehättävän Hrnčiarska-kadun galleriat houkuttavat kurkistamaan peremmälle. Jakabovin palatsin ulkoasun katseleminen saa tuntemaan itsensä Prinsessa Ruususen satuhahmoksi. Soivan suihkulähteen veden ja äänen sinfonia menee suoraan ihon alle. 

 

Kaupungin leppoisa ilmapiiri soveltuu täydellisesti lempeään matkailuun. Iloa lisää se, että jalkaisin on helppo kulkea kaikkialle. Kuten kaupunginpuistoon, jonka ulkoilmakuntoilulaitteilla käy suorastaan kuhina. Osallistun itsekin: repun kantamisesta jäykistynyt yläkroppani kiittelee soutulaitteen vaikutusta. Tämän kuntoilun tarjoaa Košicen kaupunki. Pian itseään vetreyttämään saapuu iloisia eläkeläisrouvia, joiden kanssa vaihdan kuulumiset ilmeiden ja eleiden kielellä.

Kuin luomuströsselinä vegaanijäätelön päällä löydän tieni Med Malina -ravintolaan, joka juhlallisesti lupaa, että ruoka-annoksen valmistaminen kestää pitkään.

Ihanaa. Ruoka valmistetaan perinteisten reseptien mukaan ihan itse. Lounasta rauhallisesti odotellessani katselen kiinnostuneena ravintolan somistusta.

Vohvelit hyötykäyttöön

Kiireetön aika Košicessa tekee ihmeitä mielelle. Olen valmis palaamaan matkani lähtöpisteeseen Budapestiin, joka on kolmen ja puolen tunnin junamatkan päässä.

Jossain hetkellisessä epätasapainotilassa päätän säästää muutaman lantin ja jättää paikkavarauksen tekemättä. Sen seurauksena saan pomppia alkumatkan pienen rusakon lailla junan penkiltä toiselle. Mistähän se nolouden tunne syntyy, kun tuntematon kanssamatkustaja ilmoittaa, että istun hänen paikallaan? Siitäkö, kun kaikki seuraavat tilannetta?

Yhtä kaikki, seuraavalla kerralla en säästä väärässä kohdassa.

Kaivan vaivihkaa kylpylävohvelipaketin matkatavaroistani ja tasapainotan keski-ikäistä matkailijan mieltäni aimo palasella laventelivohvelia.

Saavun perille Budapestiin oletettavasti sokeritasot korkealla mutta mieli täydellisen tyynenä. Retrojunan makuuvaunuani kaivaten.


Kirjoittaja Päivi Suutari on tuusulalainen lempeään matkailuun erikoistunut matkailualan yrittäjä ja vannoutunut junamatkailija, joka arvostaa liian kiireistä tahtiaan rohkeasti hidastaneita ihmisiä. Päivin matkapalvelu LemMa Travel House palvelee sopimuksen mukaan Tuusulan Lahelassa tai liikkuu luoksesi Keski-Uudenmaan alueella ja Hyvinkäällä. Päivin avulla pääset myös Slovakiaan, sillä LemMasta saat kaikki OK-Matkojen ohjelmalliset kaupunki-, kierto- ja hyvinvointimatkat sekä lempeiksi muokatut ryhmämatkat. Lisätiedot lemmatravel.fi.